Kilokaloreista on puhuttu kauan. Niitä on laskettu, karsittu ja nyt suunta on se, ettei kaloreista tarvitse puhua ollenkaan. Rennompi asenne on tervetullut, mutta keskustelua tulisi jatkaa kaloreiden merkityksestä kehon palautumiselle; metabolialle eli solujen energia-aineenvaihdunnan tehokkaalle toimimiselle.
Ravintoenergiana kilokalorit ovat veden jälkeen elinehto. Pidempiaikainen epätasapaino energiansaannissa tai ravintolähteissä johtaa ongelmiin. Menneistä haasteista pitäisi palautua ja tuleviin ponnisteluihin varautua, joihin ravintoenergialla on tärkeä merkitys.
Terveyteen panostavat aliarvioivat usein oman kulutuksen. Syödään periaatteessa terveellisesti ja liikutaan paljon, mutta pitkään jatkuva energiatarpeen vajaus aiheuttaa kehon salakavalaa heikkenemistä. Heikkeneminen johtaa vammojen lisääntymiseen.
Riippuen hermoston yksilöllisestä käyttäytymisestä, joillakin oman tarpeen aliarvioiminen saa aikaan painon ns. jojoilua. Varsinainen yli- ja alipaino ovat mutkikas vyyhti, jonka voi tulkita johtuvan jonkin trauman tai pitkäkestoisen stressitilan aiheuttama häiriö hermoston palautumisessa. Hermosto laukaisee kriisipuolustuksen ja ongelmat kasautuvat.
Ravinnon lisäksi palautumiseen vaikuttaa unenlaatu. Riittävä ja tasapaoinonen ruokavalio yhdessä hyvän unenlaadun kanssa saa kehon jaksamaan fyysisesti ja mielen psyykkisesti enemmän. Palautuminen on nopeampaa stressistä, rasituksesta ja vammoista.
Uusi julkaisemani Ravinnon rakentamisen käsikirja avaa miten omaa energiantarvetta voi arvioida ja miltä se aterioina näyttää. Käsikirja toimii keittokirjana, jonka pohjalta jokainen – myös me, joille ruoanlaittaminen tuntuu haastavalta – pystyy koostamaan ruokavalionsa kohti optimaalista metaboliaa. Kauan eläköön kilokalorit!
