Kilokaloreista on puhuttu kauan. Niitä on laskettu, karsittu ja nyt suunta on se, ettei kaloreista tarvitse puhua ollenkaan. Rennompi asenne on tervetullut, mutta keskustelua tulisi jatkaa kaloreiden merkityksestä kehon palautumiselle; metabolialle eli solujen energia-aineenvaihdunnan tehokkaalle toimimiselle.
Ravintonenergiana kilokalorit ovat veden jälkeen elinehto. Pidempiaikainen epätaspaino energiansaannissa tai ravintolähteissä johtaa ongelmiin. Menneistä haasteista pitäisi palautua ja tuleviin ponnisteluihin varautua, joihin ravintoenergialla on tärkeä merkitys.
Terveyteen panostavat aliarvoivat usein oman kulutuksen. Syödään periaatteessa terveellisesti ja liikutaan paljon, mutta pitkään jatkuva energiatarpeen vajaus aiheuttaa kehon salakavalaa heikkenemistä. Heikkeneminen johtaan vammojen lisääntymiseen.
Riippuen hermoston yksilöllisestä käyttäytymisestä, joillakin oman tarpeen aliarvioiminen saa aikaan painon ns. jojoilua. Varsinainen yli- ja alipaino ovat mutkikas vyyhti, jonka voi tulkita johtuvan jonkin trauman tai piktäkestoisen stressitilan aiheuttama häiriö hermoston palautumisessa. Hermosto laukaisee kriisipuolustuksen ja ongelmat kasutuvat.
Ravinnon lisäksi palautumiseen kuuluu unenlaatu. Riittävä ja taspaoinonen ruokavalio yhdessä hyvä unenlaadun kanssa saa kehon jaksamaan fyysisesti ja mielen psyykkkiesti enemmän. Palaudutaan nopeammin stressitä, rasituksesta ja vammoista.
Keväällä minulta tulee Ravinnon rakentamisen käsikirja, joka avaa miten omaa energianarvetta voi arvoida ja miltä se aterioina näyttää. Käsikirja toimii keittokirjana, jonka pohjalta jokainen – myös me, joille ruoanlaittaminen tuntuu haastvalta – pystyy koostamaan ruokavalionsa kohti optimaalista metaboliaa.
Kauan eläköön kilokalorit!