Ruokavalio on yksilöllinen. Eri ruoka-aineet sopivat toisille permmin kuin toisille. Joku voi syödä miltei mitä vaan ilman että esimerkiksi paino nousee ja toiset taas kokevat, että paino nousee jo katsomalla ruokaa. Joku on kaikkiruokainen ja toinen on tarkka siitä, mitä suuhunsa laittaa. On eri tapoja ja on eri rytmejä. Tavat ja mieltymykset vaikuttavat vahavsti, mutta viime kädessä suoliston mikrobit määrävät sen, mikä toimii ja mikä ei.
Tunnen itse kuuluvani ryhmään, joka pystyy syömään aika vapaasti ilman, että sillä näyttäisi olevan suurta vaikutusta kehon koostumukseen. Paino pysyy samana. Ehkä liikun niin paljon tai sitten kehoni sitoo eli absorboi heikosti ravintoaineita ruoasta ja minun pitää syödä jonkin verran enemmän saadakseni riittävästi ravinteita ravinnostani.
Oli sitten ruokavaliossa yksilöllisiä piirteitä kuinka paljon tahansa, on kaikilla solujen tehokkaalle energia-aineenvaihdunnalle, eli metabolialle ravintoaineiden tarve suhteutettuna energiatarpeeseen sama. Toisin sanoen, ruokavaliosta riippumatta, on jokaisella suhteessa sopiva määrä makroravinteita kuten hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja lähes sama.
50/20/30 on toimivaksi todettu makroravinteiden keskinäinen suhde päivän energiatarpeesta. Kylläisenä pitävä ruoan määrä, jonka jaksaa syödä, saavutetaan kun päivän kaloreista 50 % koostuu hiilihydraateista, 20 % proteiineista ja 30 % rasvoista. Monipuolinen valikoima ravintolähteitä sisältää todennäköisesti vielä sopivassa suhteessa kuituja, vitamiineja, hivenaineita ja muita kehon toiminnalle tärkeitä suoja-aineita.
Yllä mainittu ravinteiden keskinäinen suhde tuntuu loogilselta, jos katsoo hiilihydraattien olevan monipuolinen polttoaine, proteiinien olevan lihasten ja muiden kudosten korjausaine ja rasvojen vailla vertaa oleva kehon prosesseja kitkattomasti käynnissä pitävänä voiteluaine. Polttoainetta tarvitaan eniten, rakennusainetta vain hyötyyn nähden sopivasti, koska ylimääräistä lastia ei haluta jättää varastoon happanemaan eikä voitelua voi laiminlyödä.
Kun ruokavalio on taspainossa riittävän toistuvasti, ei poikkeamistakaan voi olla haittaa. Kutsutaan sitä vaikka joustavuudeksi ruokavaliossa. Aina ei vaan ole aikaa syödä täyspainoisesti ja kaikille maistuu varmasti välillä viini, makea ja muu hömppä.
Toistuvasti merkittävä poikkeaminen tasapainossa aiheuttaa taas turhaa kamppailua näläntunteen, suoliston toimimisen ja kehon koostumuksen kanssa.
Keväällä julkaisen Ravinnon rakentamisen käsikirjan, joka sisältää pähkinänkuoressa sen, mitä käytännössä hiilihydraateista, proteiineista ja rasvoista tarvitsee tietää. Käsikirjassa on kuvitetut reseptit ja esimerkkejä päivän aterioista, joilla jokainen voi löytää itselle riittävän ja taspainoisen ruokavalion. Myös me, joita ruoan valmistus ei aina kiinnosta.